Ahdistu

Ensimmäistä kertaa tän dieetin aikana mulle tuli kauhea ahdistus ja epäonnistumisen pelko. Ja kun miettii, tätä ei ole enää paljoa jäljellä.. Miten pärjään yksin.

Ahdistus jo pelkästään hoikkien ihmisten näkemisestä. Tunne vaan lävähti yhtäkkiä. Tuntuu vaan ettei musta tule koskaan niin nättiä vartaloltaan, jää jälkiä. Iho ei ole ehkä niin kimmoisa? Vatsaan jää lihoamisesta tulleet raskausarvet. Ja kaiken lisäks rinnat.. saa nähdä mitä niille käy..

Pelkään ainoastaan sitä jos epäonnistun. Ei se muiden reaktio siinä niin. Vaan minä itse, se tunne on kauhea kun pettyy itseensä.. Se on kauhea. Haluan tätä niin paljon, että pelko jo sinällään itse lisää epäonnistumisen todennäköisyyttä. Koska ei huvita niinkään sitten yrittää.
Toivon todella että saisin voimaa jostain.

Heips!

Mahtava fiilis! Ystävänpäivästä ja viikonlopusta selvitty! Ei edes pienintäkään mielitekoa! 

Tää viikonloppu on menny loistavasti ruokien yms osalta.

 Mulle on aina ollu viikonloput, etenkin lauantai tiukkapaikka herkuttelujen suhteen. Silloin on "lupa" herkutella. Korjaan oli. Miten se lapsuus vaikuttaakaan. Lauantain karkkipäivä.. Lupa syödä herkkuja. Jotenkin jumahtanut se ajatusmalli tuonne päähän. Ja aina ennen söinkin. (tosin herkuttelin myös muinapäivinäkin) Joten viikonloput on ollut mulle vaikeita. Mutta nyt mentiin hyvin ilman mielitekoja =) 

Sipsit on mulle kaikista pahin mieliteko, ollut jo pitkään. Tulevaisuudessahan en aio itseltäni kaikkia herkkuja kieltää. Mutta kaikkea kohtuudella. Eikä niin että vetäsen kokonaisen sipsipussin iltaan.. Vaan kohtuus kaikessa. Koska en aio koko loppuelämääni syödä dietin mukaan ja vaa'alla punnita kaikkia ruokia. Haluan oppia lähinnä syömään kaikkea kohtuudella. Tämä dieetti on mulle vaan potku siihen terveelliseen elämään ja sysäys painon putoamiseen.

Josta tulikin mieleen. Kävin tänään vaa'alla aamusta ja paino on nyt 129.8 joten ihan hyvin on pudonnut painoa. (Tankkauspäivän jälkeisenä päivänä vaaka näytti 132.5) Vielä on matkaa ensimmäiseen tavoitteeseen; eli alle sadan kilon :) Mutta sinne päästään ensi vuoteen mennessä. Toki myös aiemmin toivoisin =) Sitten voimmekin miehen kanssa rueta suunnittelemaan pienen aarteen tuloa elämäämme =) 

<3:lla: Nimetön

Paino muutosta ja tankkausta

Voih.. Piti kirjotella jo maanantaina. Mutta en joutanut.. tai jaksanu.
        Maanantaina kävin vaa'alla, ja se näytti +0,8kg :/ Mulla meinas itku tulla jo vaa'alla, vaikka tuo ei ole suuri plussa luku, mutta silti. V mäiseen oloon kävin sitten tiistai aamuna pidemmän lenkin. 

Keskiviikkona pidin sitten tankkauspäivän. Mutta en kyllä odota seuraavaa ihan äkkiä. Olo oli tosi huono. Maha turvoksissa ja täynnä ilmaa. Yökin oli todella hankala ja nukuin tosi levottomasti. Liekö johtunut tuosta, vai mistä sitten. Ja vaaka näytti sitten seuraavana aamuna +1kg. Toivottavasti lähtis nopeesti =) 

Kävin tänään koiran kanssa tunnin mittasella lenkillä =)  Oli paljon uutta haisteltavaa kun käytiin ihan uudessa paikassa. Oli mukava kävellä raittiissa ilmassa kun oli pikkunen pakkanen. Mutta kauhean liukasta oli. Varmaan pitäis ostaa sellaset liukuesteet :D 

Ostin alkuviikosta Polarin Loop rannekkeen. "kun nyt oli tajouksessa" vaikka menin vaan kattomaan millasia vaihtoehtoja paikallisessa intersportissa on. Ihan hyvä tämä on ollut. Aika hyvin saa kuvan miten paljon sitä ite liikkuu. Mukava on myös kun ranneke ilmottaa jos on liian pitkään paikallaan. Mulla se vaan eilen ilmotti, että oon ollu liikaa paikallaan kun olin kaverin luona ja juteltiin ja istuskeltiin :D Mutta on ollu hyvä. Kannattaa ostaa jos vaan vähänkään "tarvetta" tai mielenkiintoa =)

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin. :)

Mietteitä terveellisestä ruoasta

"Toi sun ruoka näyttää hyvälle. Miksei olla ennen syöty noin?" 

Lause jonka kuulin poikaystävän suusta tässä taannoin kun tämän dieetin aloitin. Jotenkin se sai pohtimaan, miksei ole syönyt ennen terveellisesti? En tiedä itsekkään syitä vaikka olen niitä miettinyt pääni puhki. Jotenkin kai se on ollut helppoa syödä kaikkea muuta. Itsellä se lihoominen ei ehkä liity niinkään normi ruokaan, vaan siihen liikunnan puutteeseen ja siihen, että olen syönyt paljon sipsejä ja karkkia.

Kohta tätä dieettiä ollaan menty 2 viikkoa. Ja itsellä ei ole enää nälän tunnetta ja ruoan jaksaa syödä. Ja ruoka on hyvää!Ruoka on mulle vaan "polttoainetta" että jaksaa. Ja en enää ravaa jääkaapilla katselemassa josko olisi jotain. Ei vaan ole tarvetta.

Ruokaan käytän lähinnä vihanneksista niitä joista tykkään, enkä uskalla lähteä kokeilemaan. Mutta niistäkin saa monipuolista ruokaa jos vain viitsii nähdä vaivaa. Tykkään paprikasta todella paljon eri muodoissa. Ja uudeksi lemppariksi on tullut keitetyt porkkanat. Ja kukkakaalia käytän aika paljon. Ja tottakai perus salaattia. Joku varmaan miettii, että aika yksipuolista. Mutta käytän muitakin, mutta en jaksa luetella kaikkia. Ja vaihtelemalla saa monipuolisuutta. Ja eipä tuo ennen tätäkään se ruokavalio ole ollut kovin kummoista.. Aika samaa joka viikko.

Että ei tässä enää ole fiilistä palata normaaleihin tapoihin laittaa ruokaa. Vaan jatkaa terveellisellä linjalla. Tottakai sallien enemmän mm: ruokakermat, maidon käyttö ruoassa yms. Mutta kohtuudella.

Kerrankin maanantai hymyilyttää

Jee jee! Eka asia mikä hymyilyttää tänään on se, että tänään oli vaaka päivä. :) Kävin aamusta vaa'alla ja painoa on pudonnut ensimmäisen super size superdieetin aikana -1,5kg! 
Pitää olla tyytyväinen siihen. 

Sitten vähän viikonlopusta:

Viikonloppu meni hyvin. Perjantaina käytiin miehen sukulaisen nimipäivä kahveilla. Ei tehnyt edes tiukkaa katsoa kun muut söi kakkua ja muita herkkuja. Ei tehnyt edes mieli, kun söin ennen sinne menoa niin oli mahakin täynnä. Itse annoin luvan syödä 1 riisipiirakan. Ilman voita tai mitään.

 Kävin lauantaina kokeilemassa pitkästä aikaa luminkenkäilyä. Oli aika haastavaa ja rankkaa. Mutta mukavaa. Onneksi on tuota tilaa kulkeä metsässä ja pellolla niin ettei kukaan näe :D Olin ainakin 3 kertaa mahallani kun tasapainopetti. Vuosi sitten olisin luovuttanut jo ekaan kaatumiseen ja olisin lopettanut, mutta nyt jatkoin kovalla sisulla.  Mutta kuumahan siinä tuli ja hiki. Mutta hyvä fiilis jälkeen päin!

No Sunnuntai olikin sitten vähän toisenlainen.. Piti lähteä käymään parin tunnin ajomatkan päässä kyläilemässä. Kiireessä en aamupalaa kerennyt kokonaan syömään ja rupesi 11 aikaan olemaan jo nälkäkin. No pysähdyttiin sitten syömään abc:lle. Mies otti hamppariaterian ja itse söin lohisalaattia. Suurinpiirtein sen verran mitä mun ruokavalioon kuuluukin.
     Mutta se miten paljon teki mieli syödä ranskalaisia kun toinen syö nenänedessä niitä.
Sitten oltiinkin perillä ja meille tarjottiin kahvia ja oli tarjolla kahvikakkua... Otin 1 palan ja sekin kadutti aivan hirveästi. :/
     Kaikki meni muuten tosi hyvin sunnuntaina. Mutta ne mieliteot oli kauheimmillaan silloin. Ja illaksi sitten mentiin viettämään miehen sukulaisten seuraan mieheni syntymäpäiviä. Ei mitään, otin vain mehulasin joka on vähäsokerista. Mutta himoja oli niin kauheasti kaikkiin herkkuihin. Etenkin karkit.. Ja mies sai vielä lahjaksi karkkipussin, mistä kyllä vähän loukkaannuin koska hänen perhe tietää tästä dieetistä. Olisin ollut otettu jos minua olisi ymmärretty tässä asiassa ja ostettu jotain muuta.. En saisi olla itsekäs, mutta.. Kai sitä vaan kaipaa ymmärrystä ja sitä ettei kotona olisi mitään mielitekoja..



Mutta näihin tunnelmiin!

Alkuun

Tästä se taas lähtee.

Jotain minusta: 

Olen 20 vuotias nainen. Ylipainoa on kertynyt ja nyt olisi tarkoitus aloittaa kokonaan uusi elämäntaparemontti. Osallistuin maanantaina alkaneeseen super size superdiettiin, minkä fitfarm järjestää.

Mittoja nyt tähän alkuun laitan niin olette edes hieman kärryillä.

n. 170 pitkä
n133kg painoa

Aivan kauheaa miten sitä on laskenut itsensä näin pahaan kuntoon..

Miten tähän päädyttiin? 

Olen aina ollut hiukan pyöreä, mutta se karkasi käsistä n 3 vuotta sitten. Aloin pikkuhiljaa lihoamaan enemmän ja enemmän. Lukuisten painonpudotus yritystenkään jälkeen ei ole tapahtunut mitään. Minulla ei vaan riitä kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys. Olen aina kaikkien silmissä ollut se epäonnistuja ja lihava läski. Itseasiassa muiden ajatukset ei ole minua loukanneet koskaan. Ja onhan minulla aina ollut huono itsetunto, mutta kaikkein eniten sattuu läheisten kommentoinnit painostani. 

Miksi päädyin kokeilemaan nettivalmennusta? 

Ehkä suurin syy oli se, että se on suht edullinen ja sieltä saa paljon muiden tsemppi viestejä yms. Kun ei minusta ikinä ole ollut laihduttamaan yksin. En ole ikinä oikein "osannut" syödä oikein enkä suhteuttamaan määriä toisiinsa. Tottakai mietin myös personal trainerin ottamista mukaan, mutta on aika kirpeät hinnat vielä näin pienituloiselle. 

Joten tästä lähtee minun elämäntapa remonttini käyntiin. =)